Yhdenvertaisuus järjestötoiminnassa

Ensimmäinen askel häirintään puuttumisessa on se, että järjestössä tunnistetaan, mitä häirintä on. Vasta sen jälkeen voidaan pohtia järjestön omia käytäntöjä häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja mahdollisten häirintätapausten selvittämiseksi.

Opiskelijajärjestötoiminnassa ja tässä oppaassa häirintä tarkoittaa kaikkea asiatonta ja ei-toivottua käytöstä. Häirintää voi ilmetä erilaisissa muodoissa, kuten esimerkiksi ilmeinä, puheina, viesteinä, eleinä tai kosketteluna. Häirinnäksi voidaan tulkita myös tilanne, jossa rikotaan järjestön turvallisemman tilan periaatteita.

Laissa häirintä määritellään henkilön ihmisarvon loukkaamiseksi niin, että syntyy henkilöä halventava tai uhkaava ilmapiiri. Häirintä voi liittyä esimerkiksi henkilön sukupuoleen, ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, mielipiteeseen, poliittiseen toimintaan, perhesuhteisiin, vammaan, terveydentilaan tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Häirintä on yksi syrjinnän muodoista ja voi olla joissain tapauksissa rikos. Esimerkiksi rasistiset vitsit tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan opiskelukaverin nimittely ovat häirintää.

Häirinnän taustalla on normeja ja valtarakenteita. Rakenteita ylläpidetään usein tiedostamattomasti. Ne ovat osa kulttuurissa hyväksyttyjä käyttäytymisen, puhumisen ja ajattelun tapoja. Rakenteet määrittelevät sen, kenellä on valta määritellä hyväksyttävä käytös ja sen, millainen käytös missäkin tilanteessa hyväksytään. Vallan jakautuminen yhteisöissä johtaa muun muassa siihen, että tietynlaisia kokemuksia, kuten naisten ja vähemmistöjen, vähätellään useammin ja systemaattisemmin kuin toisia. Näin ollen häirintää ei oteta vakavasti. Normien ja rakenteiden ylläpitämät käytössäännöt muuttuvat, kun niitä kyseenalaistetaan ja tuodaan näkyväksi. Kun etuoikeudet tulevat näkyviksi ja niitä kyseenalaistetaan, voi muutos johtaa konfliktiin.

Häirinnän kohteen voi olla vaikea puuttua häirintään itse monista erilaisista syistä. Kaikki häirintää kohdanneet eivät välttämättä tunnista kohtaamaansa käytöstä häirinnäksi, vaan ymmärrys tilanteesta voi esimerkiksi kehittyä vasta myöhemmin. Vaikka henkilö ei heti tunnistaisi häirintää, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö häirintää olisi tapahtunut. Häirintään puuttuminen vaatii myös häirinnän kohteelta rohkeutta ja voimavaroja. Jos henkilö kohtaa päivittäin häirintää, ei hän välttämättä jaksa puuttua tai huomauttaa kaikesta kohtaamastaan asiattomasta käytöksestä. Sen vuoksi onkin tärkeää, että häirintää kokenut saa tukea ja järjestötoimijat osaavat toimia häirintätilanteissa.