Kuinka tunnistaa ja ehkäistä häirintää?

1. Häirinnän tunnistaminen

Ensimmäinen askel häirintään puuttumisessa on se, että häirintä ja kiusaaminen järjestöissä todella tunnistetaan. Vasta tämän jälkeen voidaan pohtia, miten sitä omassa järjestössä voidaan ennaltaehkäistä ja kuinka mahdollisia kiusaamistapauksia selvitetään.

Häirinnän taustalla on normit ja valtarakenteet. Rakenteet ovat käyttäytymisen, puhumisen ja ajattelun tapoja, joita ylläpidetään usein tiedostamattomasti ja ne ovat osa kulttuuria. Ne määrittelevät, mikä nähdään hyväksyttävänä käytöksenä missäkin tilanteessa ja kenellä on valta määritellä se. Vallan jakautuminen johtaa muun muassa siihen, että tietyntyyppisiä (esimnaisten ja vähemmistöjen) kokemuksia vähätellään useammin ja systemaattisesti. Näin ollen häirintää ei oteta vakavasti. Käytössäännöt muuttuvat, kun näitä rakenteita kyseenalaistetaan ja ne tuodaan näkyväksi. Muutos johtaa usein konfliktiin, kun etuoikeudet tulevat näkyviksi ja niitä kyseenalaistetaan.  

Häirintä ja kiusaaminen on aina ryhmäilmiö ja koko yhteisön ongelma, joka vaikuttaa kaikkiin sen jäseniin. Se ei kosketa ainoastaan kiusaamisen kohdetta, vaan myös kiusaajaa, sivusta seuraajia sekä koko opiskelijayhteisöä ja henkilökuntaa. Kiusaaminen vaikuttaa negatiivisesti opiskelijan hyvinvointiin, terveyteen, opintojen sujumiseen ja opiskeluyhteisöön kiinnittymiseen. Tutkimusten mukaan kiusaaminen on yhteydessä esimerkiksi masentuneisuuteen, uupumukseen, yksinäisyyden kokemukseen sekä luottamukseen muita ihmisiä kohtaan.


Häirinnän erityispiirteet järjestötoiminnassa: 
 

Millaisia häirintätilanteita järjestöissä tunnistetaan? 

  • Tuttavallisuuteen verhoutuva koskettelu ja kommentointi: “läheisyyskulttuuri” 

  • Juhlimiskulttuurit, erilaisia koodistoja eri tilanteisiin, päihteet, bilelääppiminen 

  • Lääppijät tiedetään, mutta heidän käytökseensä ei osata puuttua 

  • Mustamaalaaminen ja huhut, jotka leviävät somessa tehokkaasti 

  • Seksuaalisesti virittynyt stalkkaaminen, häiriköinti ja painostaminen 

  • Epäsensitiivinen tapa puhua, seksuaaliset ehdottelut, ronski vitsailu 

 

Mikä on erityistä järjestötoiminnassa?

  • Vertaisuus, vapaaehtoisuus, sivutoimisuus, vapaa-aika (ei virallista vastuuta)

  • Toiminta voi olla pistemäistä tapahtumiin tai kampanjoihin osallistumista (ei kiinteitä yhteisöjä tai ryhmiä)

  • Some ja digitaaliset yhteisöt 

  • Juhliminen 

  • Harrastustoiminnan luonteeseen (pelit, leirit, politiikka) liittyvät piirteet 

  • Työntekijät, luottamushenkilöt, vapaaehtoiset ja kohderyhmät sekaisin