Kuinka tunnistaa ja ehkäistä häirintää?

Site: HYY moodle
Course: Yhdenvertaisuus järjestötoiminnassa
Book: Kuinka tunnistaa ja ehkäistä häirintää?
Printed by: Guest user
Date: Wednesday, 22 May 2024, 7:59 PM

1. Häirinnän tunnistaminen


Ensimmäinen askel häirintään puuttumisessa on se, että järjestössä tunnistetaan, mitä häirintä on. Vasta sen jälkeen voidaan pohtia järjestön omia käytäntöjä häirinnän ennaltaehkäisemiseksi ja mahdollisten häirintätapausten selvittämiseksi.

Opiskelijajärjestötoiminnassa ja tässä oppaassa häirintä tarkoittaa kaikkea asiatonta ja ei-toivottua käytöstä. Häirintää voi ilmetä erilaisissa muodoissa, kuten esimerkiksi ilmeinä, puheina, viesteinä, eleinä tai kosketteluna. Häirinnäksi voidaan tulkita myös tilanne, jossa rikotaan järjestön turvallisemman tilan periaatteita.

Laissa häirintä määritellään henkilön ihmisarvon loukkaamiseksi niin, että syntyy henkilöä halventava tai uhkaava ilmapiiri. Häirintä voi liittyä esimerkiksi henkilön sukupuoleen, ikään, etniseen tai kansalliseen alkuperään, kansalaisuuteen, kieleen, uskontoon tai vakaumukseen, mielipiteeseen, poliittiseen toimintaan, perhesuhteisiin, vammaan, terveydentilaan tai seksuaaliseen suuntautumiseen. Häirintä on yksi syrjinnän muodoista ja voi olla joissain tapauksissa rikos. Esimerkiksi rasistiset vitsit tai seksuaalivähemmistöön kuuluvan opiskelukaverin nimittely ovat häirintää.

Häirinnän taustalla on normeja ja valtarakenteita. Rakenteita ylläpidetään usein tiedostamattomasti. Ne ovat osa kulttuurissa hyväksyttyjä käyttäytymisen, puhumisen ja ajattelun tapoja. Rakenteet määrittelevät sen, kenellä on valta määritellä hyväksyttävä käytös ja sen, millainen käytös missäkin tilanteessa hyväksytään. Vallan jakautuminen yhteisöissä johtaa muun muassa siihen, että tietynlaisia kokemuksia, kuten naisten ja vähemmistöjen, vähätellään useammin ja systemaattisemmin kuin toisia. Näin ollen häirintää ei oteta vakavasti. Normien ja rakenteiden ylläpitämät käytössäännöt muuttuvat, kun niitä kyseenalaistetaan ja tuodaan näkyväksi. Kun etuoikeudet tulevat näkyviksi ja niitä kyseenalaistetaan, voi muutos johtaa konfliktiin.

Häirinnän kohteen voi olla vaikea puuttua häirintään itse monista erilaisista syistä. Kaikki häirintää kohdanneet eivät välttämättä tunnista kohtaamaansa käytöstä häirinnäksi, vaan ymmärrys tilanteesta voi esimerkiksi kehittyä vasta myöhemmin. Vaikka henkilö ei heti tunnistaisi häirintää, ei se kuitenkaan tarkoita, etteikö häirintää olisi tapahtunut. Häirintään puuttuminen vaatii myös häirinnän kohteelta rohkeutta ja voimavaroja. Jos henkilö kohtaa päivittäin häirintää, ei hän välttämättä jaksa puuttua tai huomauttaa kaikesta kohtaamastaan asiattomasta käytöksestä. Sen vuoksi onkin tärkeää, että häirintää kokenut saa tukea ja järjestötoimijat osaavat toimia häirintätilanteissa.


2. Syrjinnän tunnistaminen


Syrjinnällä tarkoitetaan sitä, että henkilöä kohdellaan huonommin kuin muita yhden tai useamman henkilökohtaisen ominaisuuden vuoksi. Tällaisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi henkilön sukupuoli, ikä, etninen tai kansallinen alkuperä, kansalaisuus, kieli, uskonto tai vakaumus, mielipide, vamma, terveydentila tai seksuaalinen suuntautuminen. Suomessa syrjintä on kielletty muun muassa perustuslaissa ja yhdenvertaisuuslaissa. Huomaathan kuitenkin, että ihmisten asettaminen erilaiseen asemaan jonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella ei ole aina syrjintää. Myöskään kaikki epäasiallinen kohtelu ei ole välttämättä syrjintää. Voit lukea lisää syrjinnän tunnistamisesta yhdenvertaisuusvaltuutetun sivuilta.


3. Kiusaamisen tunnistaminen


Kiusaaminen on toimintaa, jossa yksi tai useampi henkilö toistuvasti loukkaa, vahingoittaa tai syrjii jotakuta niin, ettei tämä voi itse vaikuttaa asiaan. Kiusaamisessa on aina erilaisia valta-asemia, koska kiusaaminen ei ole kahden tasavertaisen osapuolen välinen konflikti. Kiusattu on tilanteessa alakynnessä, eikä pysty puolustautumaan kiusaajaa tai kiusaajia vastaan.

Kiusaamista on esimerkiksi toisen perusteeton arvostelu, vähättely, nolaaminen ja osaamisen tai saavutusten väheksyminen. Myös haukkuminen, nimittely ja uhkailu sekä henkilön ominaisuuksiin kohdistuva haukkuminen ja syrjintä. Kiusaaminen voi ilmetä myös sosiaalisten suhteiden vahingoittamisena ja ryhmän ulkopuolelle sulkemisena. Korkeakouluissa fyysinen kiusaaminen on harvinaisempaa kuin esimerkiksi peruskoulussa, mutta sitäkin ilmenee.

Kiusaamista voi esiintyä niin opiskelijoiden välillä kuin opiskelijoiden ja henkilökunnankin välillä. Henkilökunnan opiskelijoihin kohdistama kiusaaminen on satunnaista verrattuna siihen, että kiusaajana on toinen opiskelija. Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen (2021) mukaan 7 % opiskelijoista on tullut toisen opiskelijan kiusaamaksi, kun taas 5 % on tullut henkilökunnan kiusaamaksi.

On hyvä muistaa, etteivät kaikki ristiriitatilanteet tai konfliktit henkilöiden välillä ole automaattisesti ole häirintää tai kiusaamista. Vaikka tilanne ei ole häirintää tai kiusaamista ei myöskään tarkoita sitä, etteikö tilanne aiheuttaisi mielipahaa osallistujille tai ettei järjestön tarvitsisi käsitellä niitä.


4. Järjestötoiminnan piirteet ja häirintä


Järjestötoiminta on luonteeltaan ainutlaatuista, ja siinä korostuu seuraavat piirteet:

  • Vertaisuus, vapaaehtoisuus, sivutoimisuus, vapaa-aika
    • Vastuu on jaettu vapaaehtoisille toimijoille
  • Projektiluontoisuus, määräaikaisuus
    • Toiminnassa ei ole pysyviä yhteisöjä tai ryhmiä
  • Harrasteluontoisuus
    • Toimintaan kuuluvat pelit, leirit tai politiikka
  • Toiminnan tasojen monipuolisuus
    • Työntekijät, luottamushenkilöt, vapaaehtoiset ja kohderyhmät sekoittuvat
  • Kanssakäymisen monipuolisuus
    • Some, digitaaliset yhteisöt
  • Juhliminen

Järjestötoiminnan omalaatuisen luonteen vuoksi häirintätilanteissa korostuvat myös tietyt piirteet. Opiskelijajärjestöissä on tunnistettu erityisesti seuraavanlaisia ongelmia:

  • Rajattu yhteisö
    • Häiritsijät tiedetään, mutta heidän käytökseensä ei osata puuttua
    • Tuttujen ja ystävien huonoon käytökseen koetaan hankalaksi puuttua
    • Mustamaalaaminen ja huhut leviävät tehokkaasti
  • Keskustelunormit
    • Epäsensitiivinen tapa puhua ja ronski vitsailu
    • Tuttavallisuuteen verhottu koskettelu ja kommentointi
  • Juhlimiskulttuuri
    • Päihteiden käyttö ja humaltuneena tehty häirintä
    • Epäsoveliaat sitsilaulut ja välihuutelu sitseillä

5. Miten häirintää voidaan ehkäistä?


Häirintää, syrjintää ja kiusaamista pystytään ehkäisemään parhaiten järjestön kulttuuria kehittämällä. Avoimessa ja moninaisuutta kunnioittavassa kulttuurissa jokainen jäsen voi osallistua toimintaan omana itsenään. Tällaista ilmapiiriä voi luoda usealla tavalla.

Järjestö voi vakiinnuttaa yhdenvertaisuutta tukevia toimintatapoja ja käytänteitä. Tällaisia käytänteitä ovat esimerkiksi

  • yhdenvertaisuusvastaavan viran perustaminen järjestöön,
  • yhdenvertaisuussuunnitelman luominen,
  • turvallisemman tilan periaatteiden luominen ja
  • tapahtumaturvallisuudesta huolehtiminen.

Tehdyistä toimenpiteistä ja luoduista pelisäännöistä täytyy viestiä säännöllisesti kaikille järjestön jäsenille. Jäsenet täytyy myös sitouttaa yhteisiin yhdenvertaisuustoimiin. Kun jäsenistö ymmärtää toiminnan tarkoituksen ja on saanut osallistua prosessiin, voidaan luoda pysyvämpää toimintakulttuurin muutosta. Yksipuoliset käskyt harvoin saavat koko yhteisöä mukaan.

Yhteisten pelisääntöjen lisäksi järjestössä tulee kiinnittää huomiota ryhmäyttämiseen ja kannustaa jäseniä ystävälliseen kanssakäymiseen. Järjestön toiminnassa onkin hyvä huolehtia siitä, että kaikki huomioidaan tasavertaisesti. Tämä on erityisesti järjestötoimijoiden ja hallituksen tehtävä. Muiden huomioiminen ei ole vaikeaa, vaan se tarkoittaa kaikkien tervehtimistä, kiittämistä ja mukaan ottamista. Jos joku esimerkiksi istuu yksin tai pysyy pitkään hiljaa, voi häneltä vaikkapa kysyä hänen mielipidettään tai pyytää osallistumaan aktiviteettiin.


Miten häirintää voidaan ehkäistä järjestön sisäisten prosessien avulla?

Järjestön hallituksen ja aktiivien työskentelyn edistämiseksi kannattaa luoda yhteiset pelisäännöt ja toimintatavat, joita kaikki sitoutuvat noudattamaan. Tämä selkeyttää eri toimijoiden vastuita ja vähentää konfliktien syntymistä. Toimintatavat voivat käsitellä esimerkiksi:

  • Miten järjestössä työskennellään?
    • Mitkä ovat järjestön toimintatavat?
    • Millaisia ovat järjestön kokouskäytännöt?
    • Millaisia vastuualueita järjestössä on ja miten työt on jaettu toimijoiden kesken?
  • Miten järjestössä viestitään?
    • Milloin toimijan pitäisi olla tavoitettavissa?
    • Milloin viesteihin pitäisi vastata?
    • Mihin mennessä toimijan pitäisi ilmoittaa esteestä tai poissaolosta?
  • Miten järjestössä kerätään palautetta?
    • Miten ja missä palautetta kerätään?
    • Miten palautetta käsitellään?
    • Miten palautetta hankitaan jäsenistöltä, hallitukselta ja muilta aktiiveilta?

On myös tärkeää luoda järjestölle oma prosessi häirintätilanteiden ja muun epäasiallisen käytöksen varalle. Usein järjestöt korostavat, että heidän toiminnassaa on nollatoleranssi häirinnän ja syrjinnän suhteen. Nollatoleranssin julistaminen ei kuitenkaan itsessään merkitse mitään, ellei sen tueksi ole olemassa konkreettisia toimenpiteitä. Kaikkien järjestön jäsenten on tärkeä tietää, miten häirintään puututaan ja miten näkemästään tai kokemastaan voi ilmoittaa. Järjestöllä täytyy olla siten myös selkeä toimintaprosessi tilanteiden käsittelyyn. Voit lukea lisää tapausten käsittelystä ja prosesseista tämän oppaan kohdassa häirintätapausten ratkaiseminen järjestössä.