Huumori lisäämässä yhteishenkeä
Huumori kuuluu olennaisena osana opiskelijakulttuuriin, ja se on paikoin värikästä ja irvailevaa. Huumoriin täytyy kuitenkin aina suhtautua tiedostavasti ja perinteitä tulee tarkastella kriittisesti peilaten niitä yhteiskunnan rakenteisiin. Mistä asioista ja miten heitetään vitsiä? Kenenkään etninen tausta tai henkilöön perustuva seikka ei tulisi olla vitsailun kohteena. Heitetäänkö huulta vain vähemmistöistä vai nauretaanko myös hegemonista kulttuuria edustaville? Toisaalta, jos jotain ryhmää ei oteta vitsailuun ollenkaan mukaan, silloin annetaan ymmärtää, etteivät he ole tärkeitä tai kuulu joukkoon. Huumorin suhteen on hyvä noudattaa perussääntöä punch up – punch down, jolloin on yleisesti sallittavampaa vitsailla yhteiskunnallisesti vahvassa asemassa olevista kuin jo valmiiksi heikommassa asemassa olevista, mutta tarkka rajanveto hyvälle maulle on vaikeaa, jos ei mahdotonta. Huumori on vaikea taiteen laji, ja riippuu paljolti myös siitä, miten se tulkitaan ja otetaan vastaan. Ihmisillä on huumorin osalta kovin erilaisia mieltymyksiä. Kuitenkin suurten tapahtumien kohdalla, kun vitsin yleisöä ei tunneta niin hyvin, kannattaa mieluummin ottaa maltillisemmin. Mitä raflaavampi vitsi, sitä suurempi riski. Muistetaan pitää hauskaa niin, ettei paineta ketään alaspäin.
Huumorin ja hauskanpidon lähtökohtana on oltava se, että kaikilla on hauskaa, mukavaa ja turvallista olla. Huumori epäonnistuu, jos se loukkaa jotain henkilöä, jollekin tulee turvaton olo tai joku kokee vaikeaksi tai epämukavaksi osallistua sen takia. Huumorin on päinvastoin luotava tunnelmaa, joka vahvistaa yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuutta. Pahaa oloa tuottava huumori ei kuulu opiskelijatapahtumiin. Kannattaa miettiä, millainen huumori tulkitaan osallistujien kesken positiiviseksi ja mikä negatiiviseksi. Erinäisten negatiivista konnotaatiota luovien asioiden tekemistä täytyy ylipäänsä välttää. Myös valta-asemiin tulee suhtautua kriittisesti: huumorin ei ole suotavaa pönkittää jotain ryhmää tai painaa alaspäin toista. Etenkin vanhempien opiskelijoiden on hyvä auttaa ja rohkaista nuorempia osallistumaan eikä “osoittaa heidän paikkansa” tai tuoda esiin heidän “virheitään”. Kaikenlainen nolaaminen ja nöyryyttäminen on negatiivista, hyvien käytöstapojen vastaista ja muutenkin mautonta. Perinne ei ole peruste syrjinnälle, ja jos asiat on historiassa tehty huonosti, se ei tarkoita, etteikö nyt asioita voisi parantaa.
Meillä on moraalinen velvollisuus uudistaa vanhentuneita syrjiviä käytäntöjä, jottei kenelläkään olisi turvaton olo osallistua tapahtumiin.
Huumorin suhteen on hyvä muistaa, että sen tarkoitus opiskelijatapahtumissa on olla kevyttä, oivaltavaa ja hauskaa – kaikille. Siksi vaikeita, herkkiä, poleemisia, raskaita ja muuten tunteita herättäviä aiheita kannattaa välttää. Niitä voidaan käsitellä muissa erikseen niitä aiheita varten varatuissa tilanteissa. Ihmisten täytyy saada tulla opiskelijatapahtumiin pitämään kevyttä hauskaa ilman riskiä siitä, että heidät pakotetaan kohtaamaan raskaita aiheita yllättäen. Jo pelkkä ajatus siitä, että tapahtumassa on mahdollisuus kohdata aiheita, joista ei halua juuri sillä hetkellä puhua, voi olla hyvinkin ahdistava.
Emme voi tietää toisten ihmisten kokemusmaailmaa tai heidän henkilökohtaisia ominaisuuksiaan. Siksi ei ole hyväksyttävää olettaa näitä kenenkään puolesta eikä yleistää omia mieltymyksiään. Vaikka osallistujien keskuudessa “ei näytä” olevan jonkin viiteryhmän edustajaa, se ei tarkoita, etteikö joku voisi kokea syrjintää sen perusteella. Kyse on ennen kaikkea myös tunnelmasta. Hyökkäävät puheenvuorot tai muuten mauton vitsailu vaikuttavat negatiivisesti kaikkien olotilaan ja yleiseen tunnelmaan riippumatta siitä, edustaako joku henkilö vitsailun kohteena olevaa viiteryhmää.