Yhdenvertaisuus järjestötoiminnassa

Jos häirintä tai epäasiallinen käytös ei keskusteluista huolimatta lopu, voi järjestössä tulla ajankohtaiseksi pohtia sanktioita. Ennen sanktioiden pohtimista tulisi kuitenkin keskustella osapuolien kanssa ja pyrkiä saamaan epätoivottu käytös loppumaan. Jos ongelma ei ratkea keskustelemalla, kannattaa kokeilla suullista tai kirjallista varoitusta. Varoituksen tarkoitus on antaa viimeinen mahdollisuus muuttaa käytöstä. Jos keskustelu ja varoitus eivät riitä tai jos niitä on jo kokeiltu ja ongelma silti toistuu, voi järjestö harkita kovempia keinoja.

Ensimmäiseksi on suositeltavaa antaa vain määräaikainen kielto osallistua järjestön tapahtumiin tai toimintaan. Ihmisille tulee antaa mahdollisuus oppia ja muuttaa käytöstään, ja joskus määräaikainen porttikielto voi toimia herätyksenä. Jos määräaikaisuuden loputtua epäasiallinen käytös jatkuu, voi järjestö harkita jäsenen erottamista.

Porttikiellon antamisesta tai muista kurinpidollisista toimista määrätään aina ensisijaisesti yhdistyksen (tai osakunnan) säännöissä. Jos säännöissä on maininta tällaisten asioiden päättämisestä, on sääntöjen noudattaminen ehdottoman tärkeää, vaikka ne olisivat ristiriidassa tämän oppaan kanssa. Yleisesti ottaen henkilön olisi hyvä tietää, millaisia sanktioita hänen toiminnastaan voi seurata. Yhdistyksen säännöissä tai säännöissä määrätyssä ohjesäännössä olisi hyvä kertoa, millaisia sanktioita yhdistyksellä on käytössä. Tämä on sekä sanktioitavan että sanktioivan osapuolen oikeusturvan kannalta suositeltavaa.

Tässä esimerkki siitä, miten päätös porttikiellosta voidaan tehdä järjestössä:

1. Päätetään missä hallituksen kokouksessa käsitellään asiaa. Ennen kokousta pyydetään joko kirjallinen tai suullinen selvitys kaikilta osapuolilta. Pyynnössä on hyvä mainita nämä:
• Haluamme kuulla teitä esille tulleeseen tilanteeseen liittyen.
• Hallitus käsittelee asiaa kokouksessaan xx.xx.xxxx (päivämäärä).
• Lisäksi voi olla hyvä pyytää selvitykseen jokin määräaika, jonka jälkeen hallitus voi katsoa, että henkilö ei ole halukas selvittämään asiaa. Yleensä kohtuulliseksi katsottu määräaika on tilanteesta riippuen noin kaksi viikkoa.
2. Hallituksen pitää ymmärtää jo etukäteen mistä asioista päätetään, mistä kannattaa pitää kirjaa ja miksi tämä kaikki tehdään.
• Ketkä ovat läsnä kokouksessa?
• Onko läsnä olevilla esteellisyyksiä?Jos on yhtään epäilyjä kenenkään päätöksen osallistujan esteellisyydestä, siitä kannattaa kysyä suoraan.
• Mitä päätöksellä tavoitellaan?
• Esim. “Yhdistys haluaa takaa turvallisen toimintaympäristön jäsenilleen, ja kokee, että syistä X ja Y tämä ei ole mahdollista ilman jäsenen Z osallistumisoikeuden rajoittamista”.
• Mikä on päätös?
• Mitkä ovat päätöksen perustelut?
• Milloin päätös astuu voimaan? Onko päätös määräaikainen vai toistaiseksi voimassaoleva?
• Astuuko päätös voimaan heti, kun pöytäkirja julkaistaan vai kun päätös tuodaan asianosaiselle tiedoksi? Vai jollain muulla tavalla?
• Lisäksi kannattaa sopia, miten päätös tuodaan asianosaisille tiedoksi.
3. Lopuksi päätös tuodaan osapuolille tiedoksi (esim. soittamalla, kasvotusten, viestillä tai sähköpostilla). Päätöstä annettaessa on erittäin tärkeää selittää lyhyesti perustelut päätökselle, ja tarvittaessa tarjoutua esimerkiksi juttelemaan asiasta lisää vielä kasvotusten.
4. Koska hallituksen päätös on julkinen (tai ainakin se voi helposti levitä julkisesti, koska se on annettava tiedoksi asianosaisille), voi olla hyvä kirjoittaa tilanteen osalta pöytäkirjaan liite, jonka saa pyydettäessä esimerkiksi kokouksen sihteeriltä. Tällöin sanktioitavan henkilön nimeä ei mainita pöytäkirjassa, vaan kaikki henkilöivä tieto on liitteissä. Näin pöytäkirja säilyy julkisena ja se kertoo totuudenmukaisesti päätöksestä, mutta yksityiskohdat eivät ole heti jaettavissa, mikä lisää koettua turvaa. On myös mahdollista julistaa pöytäkirja kokonaan luottamukselliseksi.